Wir fahren mit dem Cabrio (Hannover 96 Fansong, Ultra Version) (feat. Brüllaffe) by Sascha Ende

Selvä juttu, puretaanpa tämä kappale, "Wir fahren mit dem Cabrio (Hannover 96 Fansong, Ultra Version)". Tuotantomusiikin näkökulmasta tämä teos ilmoittaa heti olemassaolonsa raa'alla, hillittömällä energialla, joka on melko spesifinen, mutta kiistatta tehokas tarkoitetussa käyttötarkoituksessaan. Se alkaa vaativilla syntetisaattori-iskuilla ja hype-miehen tyylisillä saksankielisillä lauluilla, mikä luo korkeaoktaanisen, hieman karkean sävyn, joka muistuttaa hardstylea tai korkeaenergistä eurodancea, joka on räätälöity live-esiintymiselle ja kiihkeälle yleisölle. Ytimessä on puhdas, väärentämätön fanienergia. Tuotanto nojaa hyvin suoraan, hieman lo-fi stadionisoundiin – ajattele vähemmän hiottua studiotäydellisyyttä ja enemmän tunnetta siitä, että olet suoraan katsomossa. Sykkivä neljän iskun beat tarjoaa hellittämätöntä vauhtia, mikä tukee yksinkertaisia, tarttuvia syntetisaattorimelodioita, jotka on selvästi suunniteltu laulamista varten. Kerrostetut laulut, joissa yhdistyvät johtava hype-mies ja se, mikä kuulostaa syntetisoiduilta tai raskaasti kerrostetuilta yleisöhuudoilta ("kuoro" tageissamme, mutta käytännössä yleisöhuuto), luovat juhlallisen, yhteisöllisen tunnelman. Tämä ei ole hienovaraista taustamusiikkia; se on suunniteltu herättämään huomiota ja ruiskuttamaan adrenaliinia. Joten, mihin tämä sopii medialla? Sen käytettävyys on kapea, mutta tehokas kyseisessä kapeassa markkinassa. Selkeät saksankieliset sanat ja erityiset viittaukset (kuten "Hannover 96") tekevät siitä täydellisen joukkueeseen liittyvään hyperpaikalliseen sisältöön – fanivideoihin, kohokohtakoosteisiin, paikallisiin urheilu-uutislähetyksiin, ehkä jopa kannattajakeskeisiin dokumentteihin. Se viestii välittömästi intohimoa, uskollisuutta ja riehakasta juhlaa. Suoran fanisisällön lisäksi sen pelkkä energia voisi mahdollisesti toimia yhteyksissä, jotka tarvitsevat autenttista, hieman karkeaa, korkeaenergistä eurooppalaista yleisösoundia. Ajattele jalkapallo-otteluita kuvaavia kohtauksia, energisiä katujuhlia, ehkä jopa tiettyjä edgy-mainoksia, jotka etsivät raakaa, suodattamatonta innostusta liukkaan kiillon sijaan. Voisiko se toimia videopelissä? Ehkä tietyn joukkueen sisääntulomusiikkina tai yleisön simulointina urheilupelissä, tai ehkä jopa ironisesti täysin eri genressä komediallisen vaikutuksen saavuttamiseksi. Emotionaalinen vaikutus on yksiselitteinen: se on juhlava, jännittävä, heimomainen ja täynnä positiivista, vaikkakin aggressiivista, energiaa. Se on kollektiivisen kuohunnan ääni. Vaikka miksauksesta saattaa puuttua dynaaminen alue tai äänellinen hienostuneisuus, jota odotetaan huippuluokan elokuvakäytössä (laulut taistelevat toisinaan syntetisaattoreiden kanssa tilasta, masterointi tuntuu kovalta, mutta ehkä hieman kovalta), sen raaka voima on juuri sen vahvuus oikeassa projektissa. Se ei teeskentele olevansa mitään muuta kuin täyskaasuinen fanikappale. Luovalle henkilölle, joka tarvitsee juuri sitä makua – aitoa, korkeaenergistä, hieman karkeaa saksalaista fanikulttuuria – tämä kappale tarjoaa juuri sen tarttuvalla energialla, jota on vaikea sivuuttaa. Se on erikoistyökalu, mutta terävä ja tehokas käyttötarkoitukseensa.